Säästäkää Kumpulanlaakso!

Kaupunki haluaisi rakentaa joukkoliikennekadun läpi Kumpulanlaakson viheralueen. Kaupunginhallitus käsittelee asiaa jo toisen kerran, koska ympäristöviranomaiset eli Uudenmaan ELY-keskus pitää ehdotusta lain vastaisena ja hankkeena joka tuhoaisi Kumpulanlaakson kulttuurihistorialliset arvot. Olen samaa mieltä. Yleiskaavassa pääosa Vallilanlaakson alueesta on merkitty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi. Miksi tämä hanke halutaan sitten tehdä? Kaupunki perustelee hanketta sillä että joukkoliikennekatu on tarkoitus rakentaa entisen satamaradan paikalle. Pöllömpikin ymmärtää että kaksisuuntaiselle bussiliikenteelle tarkoitettu asvaltoitu katu ei mahdu noin ahtaalle alueelle. Uuden kadun rakentaminen vaatii raskasta rakentamista, joka muuttaisi koko alueen luonteen. Tämä todetaan kaupunginhallituksen esityslistallakin. Näin kallis investointi pelkästään Kumpulan kampuksen tai bussiliikenteen tarpeisiin on liian kallis. Mistä on kyse? Veikkaukseni on että Kumpulanlaakson joukkoliikennekatu halutaan asemakaavaan jotta Hermannin rantatien jatko Mäkelänkadulle ja Pasilaan olisi mahdollista joskus tulevaisuudessa. Muuten on vaikea ymmärtää esimerkiksi sitä miksi Hämeentien sillan eteläpuolella oleva arvokas tontti on jätetty joutomaaksi. Asian voi todentaa valokuvista. Joukkoliikennekatu maksaa 10-15 miljoona euroa. Tälle rahalle löytynee parempiakin käyttökohteita kuin puiston päällystäminen asvaltilla. Kadun sijaan voisi rakentaa viherratikkalinjan joka kulkisi Hakaniemi-Kalasataman kautta Pasilaan ja vaikka siitä Ruskeasuolle ja Pitäjänmäkeen.

Oikeus kaupunkiin! - Oranssi kaupunkiliikkeenä

Esittelin tänään opinnäytetyöni tuloksia Humanistisen ammattikorkeakoulun seminaarissa. Tässä tiedote:

Vesa Peipisen opinnäytetyössä tarkastellaan helsinkiläisen Oranssin toimintaa 1990-luvun alusta näihin päiviin. Opinnäytetyö perustuu arkisto- ja haastatteluaineistoon sekä tekijän omiin kokemuksiin Oranssin toiminnasta.

Kaupunkitutkimuksen klassinen kysymys on kenellä on oikeus kaupunkiin ja kenen ehdoilla kaupunkia rakennetaan? Mitä kaupunkilaiset voivat itse tehdä? Miten nuoret voivat toimia oman asuinympäristönsä ja elämänsä parantamiseksi? Onko kaupungissa tilaa myos vaihtoehtoiselle toiminnalle?

Vesa Peipisen opinnäytetyössä tarkastellaan helsinkiläisen Oranssin toimintaa 1990 -luvun alusta näihin päiviin. Opinnäytetyö perustuu arkisto- ja haastatteluaineistoon sekä tekijän omiin kokemuksiin. Yli kahden vuosikymmenen aikana suorasta toiminnasta ja radikaalista kansalaistoiminnasta alkunsasaaneella Oranssilla on ollut aktiivinen rooli kaupunkikulttuurissa ja kaupunkikuvassa. Talonvaltausvaiheen jälkeen Oranssi suuntautui toisenlaiseen tapaan toimia: taloja ei enää vallattu vaan Oranssin nuoret tarttuivat itse toimeen kunnostamalla vanhoja rakennuksia ja tiloja omaehtoisen kaupunkikulttuurin ja asumisen käyttöön.

Opinnäytetyössä tuodaan esiin Oranssin toiminta osana suomalaista talonvaltausliikehdintää sekä kuvataan keskeisiä kaupunkikiistoja joissa Oranssi on ollut osallisena: esimerkkinä kiistat Sörnäisten Kokos-tehtaan, Tehtaankadun puutalojen ja Töölönlahden Makasiinien kohtaloista. Toisessa näkökulmassa tarkastellaan Oranssin kulttuuri- ja nuorisotoiminnan kehittymistä: Oranssi on edelläkävijänä kehittänyt rakennusten ja kaupunkitilojen väliaikaiskäyttöä kunnostamalla ja ylläpitämällä tiloja nuorten omaehtoiselle ja vaihtoehtoiselle kansalaistoiminnalle.

Kolmas näkökulma tarkastelee Oranssin asumistoimintaa: Oranssi on kunnostanut omatoimisin menetelmin vanhoja rakennuksia kohtuuhintaisiksi ja yhteisöllisiksi vuokra-asunnoiksi. Oranssin kehittämä omaehtoisen asumisen malli on Suomen oloissa poikkeuksellinen.

Opinnäytetyöni keskeinen väite on että nuoret ovat valmiita sitoutumaan toimintaan oman kaupunki – ja asuinympäristönsä puolesta. Oranssi on kehittänyt omaehtoista toiminnan politiikkaa ja tee-se-itse -kulttuuria, jossa nuorten on mahdollista toimia itse oman asuinympäristönsä parantamiseksi. Peipisen näkemyksen mukaan Oranssin toiminta osoittaa että ruohonjuuritason kollektiivisella kansalaistoiminnalla on merkitystä ja sille on myös kaupunkien suunnittelussa luotava toimintaedellytyksiä.

Oranssille nuorisotyön tunnustuspalkinto 2012

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt Oranssille nuorisotyön tunnustustuspalkinnon 2012. Palkinnon luovutti kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki Allianssi-risteilyn avajaisseminaarissa Helsingissä tiistaina. Minulla oli kunnia noutaa palkinto Oranssin puolesta.

Tunnustuspalkinto on suuruudeltaan 10 000 euroa. Palkinto on huomionosoitus merkittävästä työstä nuorisotoimialalla. Perusteluina todetaan, että "vuodesta 1990 alkaen toiminut Oranssi ry on lähtenyt liikkeelle vapaamuotoisesta nuorten toiminnasta, talonvaltauksesta. Oranssi ry:n keskeinen työ- ja toimintamuoto on nuorten omaehtoinen, yhteisöllinen ja edullinen asuminen ja kulttuurinen nuorisotyö. Järjestön toiminta on koko ajan pysynyt nuorista itsestään lähtevänä ja se on laajasti verkostoitunut eri toimijoiden kanssa."

Mahtavaa Oranssi!

Hitas-asunnoilla keinottelu tulee estää

Näyttää siltä että hitasasuntoja on myyty vastoin hitasjärjestelmän henkeä sijoittajille. Hintasääntelyn eli hitaksen piirissä olevia uusia asuntoja on tarjottu vuokralle Arabianrannassa heti niiden valmistumisen jälkeen.

HITAS-varausehdoissa on seuraava teksti: "Asuntojen luovutuksessa tulee etusijalle asettaa sellaiset asunnontarvitsijat, jotka itse tai joiden perheenjäsenet muuttavat asuntoihin asumaan. Perheasunnoiksi suunnitellut asunnot tulee osoittaa ensisijaisesti lapsiperheille".

Tämä ehto koskee kaikkia hitastaloja ja velvoittaa rakennuttajia. Hitasasunnot on tarkoitettu kohtuuhintaisiksi omistusasunnoiksi ostajille jotka muuttavat niihin itse. Asuntojen valuminen sijoittajille on kestämätön tilanne ja hitasjärjestelmän henkeä vastaan. Ongelma on edessä uusilla alueilla, joissa markkinahinnan ja hitashinnan ero on suuri.

Hitasasuntojen vuokrausta ja myyntikäytäntöjä pitää tarkastella uudelleen ja sääntöjä muuttaa tarpeen mukaan.

Helsingin urbaanein kohtaamispaikka

Missä on Helsingin monikulttuurisin kohtaamispaikka? Mielestäni se löytyy Vallilan makasiineilta.

Vallilan makasiineilla on suosittu kirpputori, jossa avautuu viikonloppuisin monikulttuurinen Helsinki. Vanha makasiini on täynnä väkeä, basaaritunnelma on aitoa, läsnä on Helsingin kulttuurinen kirjo.

Makasiinit luovat mielenkiintoisen ympäristön jossa tavalliset ihmiset, nuoret ja vanhat, kohtaavat luontevassa ympäristössä. Vallilan makasiinin kuppilasta käsin voi seurata ihmisvilinää, kielien kirjoa, ihmisten viihtymistä ja tavaroiden sekamelskaa.

Tunnelma on sekoitus Berliinin Mauerparkia, Pietarin katuelämää ja ripaus suurkaupungin basaareja. Rakennus ja alue on viikonloppuisin niin suosittu että myyntipöydät ovat levittäytyneet makasiinin pihoille.

Yhdysvaltalainen kulttuuritutkija ja kaupunkisosiologi Lewis Mumford näki klassisessa esseessään "What is city?" (1937) kaupungin "näyttämönä ja urbaanina draamana” ja kritikoi kaupunkisuunnittelijoita, jotka ovat unohtaneet kaupungin ”sosiaalisen funktion” ja peräänkuulutti kaupunkisuunnittelulta ”sosiologista ymmärrystä”.

Nyt olisi Helsingin kaupunkisuunnittelijoilla oivalluksen paikka. Vähällä investoinnilla aluetta voisi kehittää, kunnostaa pihoja, kohentaa infraa ja luoda edellytykset säilyttää Vallilan makasiinit kaupunkilaisten kohtaamisen paikkana. Kaupunkilaiset ovat jo ottaneet paikan haltuun.

Kuitenkaan pilaamatta nykyistä tunnelmaa. Aito urbaniteetti on sitä että erilaisuus saa kukoistaa.

Turun katoavaa rakennushistoriaa

Oranssi ry:n työyhteisö teki vierailun Turkuun. Paikallisten kaupunkiaktiivien opastuksella teimme kulttuurikävelyn katoamassa olevaan Turkuun ja tutustuimme purku-uhan alla oleviin rakennuksiin.

Näkymät olivat vanhojen rakennusten ystäville surullisia.

Tarkempia tietoja rakennuksista löytyy Puu & Talo ry:n sivuilla. Puu ja Talo ry toimii turkulaisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi.

Vuonna 1831 rakennettu pieni puutalo (Sairashuoneenkatu 8) on muurarimestari Erik Johan Wennerqvistin piirustusten mukaan rakennettu. Asunto-osakeyhtiö haluaisi purkaa puutalon.

Uuusrenesanssityyliä edustavat ns. Strandellin talot on rakennettu vuonna 1853 ja 1899. Rakennukset omistaa pörssiyhtiö Sponda. Rakennukset ovat tyhjillään ja halutaan purkaa uudisrakentamisen tieltä.

Kaksi rakennusta Puistokadulla. Rakennukset ovat tyhjillään ja odottavat "ajanmukaista asemakaavaa".

Uhan-alaisia puutalokortteleita Linnankadulla. Rakennukset ovat tyhjillään.

Itäinen Pitkäkatu 64. Kolme rakennusta ja kivirakenteinen piharakennus puretaan.

Kaskenkatu 15. Kadunvarren rakennus on vuodelta 1831. Rakennus on tyhjillään.

Kaskenkatu 15. Vuonna 1912 rakennettu nikkarijugendia rakennus on tyhjillään ja purkutuomio odottaa.

Kaskenkatu 15 jugend-interiööriä.

Kaskenkatu 15. Vanha uuni.

Kaskenkatu 15. Keittiö on alkuperäisessä asussa.

Kaskenkatu 15 rapun jugend-interiööriä.

Uusi hallitus elvyttää vuokra-asuntotuotantoa

Viimeisen kuukauden aikana olen viettänyt Säätytalolla 17 päivää. Osallistuin hallitusohjelmaneuvotteluihin Vihreiden ympäristöpoliittisessa neuvotteluryhmässä.

Uudessa hallitusohjelmassa on paljon hyvää asuntopolitiikan ja energiatehokkaan rakentamisen osalta. Keskeisenä pidän vuokra-asuntotuotannon elvyttämistä. Tässä joitakin erityishuomioita, joita itse pidän tärkeänä.

-Valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa kasvatetaan ja siihen varataan riittävät resurssit ja kannustimet (mm. korkotuen puolitus, käynnistysavustus, yleishyödyllisyyslainsäädäntöä modernisoidaan)
-Erityishuomiota kiinnitetään metropolialueen ja kasvukeskusten asuntopolitiikkaan ja kasvatetaan vuokra-asuntotuotantoa näillä alueilla.
-Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa jatketaan.
-Parannetaan ryhmärakentamisen edellytyksiä ja käynnistetään ohjelma ryhmärakentamisen sekä uusien asumiskonseptien edistämiseksi.
-Edistetään asukasrakenteeltaan monimuotoisten asuinalueiden syntyä ja käynnistetään poikkihallinnollinen ohjelma asuinalueiden segregaation ehkäisemiseksi ja elinvoimaisuuden turvaamiseksi.
-Asumistukiasiakkaita ei ohjata tulevaisuudessakaan pelkästään ara-asuntoihin (erittäin tärkeää asuinalueiden eriarvoistumisen ja segregaation ehkäisemiseksi)
-Asumistukea lisätään osana perusturvaa.
-Asumisoikeusasukkaiden vaikutusmahdollisuuksien toteutumista seurataan.
-Asuntolainojen verotukea leikataan (oma huomio: tärkeä päätös, näin parannetaan eri asumismuotojen tasa-arvoista verokohtelua)
-Valtion asuntorahaston (ARA) asema säilytetään vahvana ja turvataan sen kehittämisresurssit.

Hallitusohjelmassa on hyviä tavoitteita myös energiatehokkaan rakentamisen ja maankäytön osalta:
-Tavoitteena lähes nollaenergiarakentaminen vuoteen 2020 mennessä
-Toteutetaan Energiaviisaan ympäristön aika 2017 -toimintaohjelman (ERA 17) keskeiset toimenpiteet. Era 17 on erittäin kattava ohjelma.
-Maankäytön suunnittelussa korostetaan tiiviitä ja joukkoliikenteeseen perustuvia taajamia.
-Jatketaan kuntien ja valtion välisiä aiesopimuksia (MAL) ja laajennetaan niiden käyttöä kasvukeskuksissa.
-Vahvistetaan rakennusvalvonnan ohjauksen vaikuttavuutta rakentamisen laadun valvonnassa ja energiatehokkuuden parantamisessa.
-Puurakentamisen edistäminen
-Lisäksi lisätään energiatehokkaan rakentamisen ja ja korjausrakentamisen koulutusta sekä alan tutkimusta.